Esihenkilö, huomioi neuromoninaisuus. Luo selkeyttä ja rauhaa työskentelyyn

Kaikilla meillä on jokin määrä neuropsykiatrisia eli neurokirjon piirteitä, siis ADHD- ja/tai autismikirjon piirteitä. Nämä piirteet esiintyvät väestössä jatkumona. Miksi niistä puhutaan juuri nyt niin paljon?

Neuropsykiatristen piirteiden tutkiminen on juuri nyt pinnalla yhteiskunnallisena ilmiönä. Erityisesti on huomioitu ADHD-diagnoosien lisääntymistä, mutta myös autismipiirteitä pohditaan ja tutkitaan paljon. Tämä on ihan loogista, sillä menneinä vuosikymmeninä ADHD-diagnostiikka on ollut Suomessa vähäistä ja todennäköisesti joukossamme on paljonkin aikuisia, joiden neuropsykiatriset piirteet ovat jääneet lapsuudessa vaille huomiota.  

Mihin asioihin neurokirjo sitten vaikuttaa? Tyypillisesti ADHD-piirteiset kärsivät keskittymisen ja toiminnanohjauksen haasteista, joita meluisat avokonttorit ja strukturoimaton, itseohjautuvuutta vaativa työnkuva pahentavat. Avokonttori ei mahdollista keskittymistä olennaiseen, vaan keskittyminen herpaantuu ympäristön ääniin. Ilman selkeää rakennetta töiden aloittaminen on vaikeaa ja tekeminen lipsuu usein viimeiseen yöhön. Autismikirjon piirteistä työpaikoilla eniten esillä on usein joustamattomuus. Autismipiirteisille äkilliset muutokset ja nopea adaptaatio uuteen ovat todellisia haasteita.  

Lisäksi sosiaalisia haasteita, joskin hieman erityyppisiä, esiintyy molemmissa ryhmissä. ADHD-piirteiset ovat stereotyyppisesti nopeatempoisia, impulsiivisia möläyttelijöitä, jotka sanovat ensimmäisen mieleen tulevan asian ilman filtteriä. Autismipiirteisille tyypillistä ovat vaikeudet sosiaalisissa kontakteissa, omien tunteiden sanoittamisessa ja muiden tunteiden ymmärtämisessä.

Työyhteisöt hyötyvät neurokirjon piirteiden huomioimisesta, koska työn tuottavuus todennäköisesti nousee, kun työntekijöille pystytään tarjoamaan työn tekemistä tukeva ympäristö. Neurokirjon tukeminen vaatii selkeyttä ja ennakoitavuutta: selkeitä työtehtäviä, tavoitteita ja aikarajoja - kuka tekee mitä, miksi ja milloin. Nämä toimet ja hiljaisen työskentelytilan järjestäminen ovat usein suhteellisen mekaanisia, strategian ja tavoitteiden kirkastamista. Lisäksi sopivan työskentelytavan löytämiseen tarvitaan henkilökohtaista kohtaamista, ymmärrystä kunkin työntekijän tilanteesta, vahvuuksista ja haasteista.  

Toisaalta kaikki työntekijät, yritykset ja yhteisöt hyötyvät näistä samoista keinoista.  

‍