Ahdistuneisuus tunteena on ehkäpä yleisin psykiatrinen oire. Usein ahdistusoireet liittyvät kuitenkin muihin mielenterveyden haasteisiin tai somaattisiin sairauksiin, esimerkiksi masennukseen ja pitkäaikaissairauksiin kuten syöpään tai dementioihin.
Ahdistuneisuushäiriöissä ahdistus alkaa hallita arkea tai estää tavallisten asioiden tekemistä. Esiintyy välttämiskäyttäytymistä: ahdistavia tilanteita tai paikkoja pyritään välttämään. Tällöin puhutaan toimintakyvyn laskusta. Ahdistuneisuushäiriöille tyypillisiä piirteitä ovat voimakas kohtauksittainen tai pitkittynyt ahdistuneisuus ja tilanteeseen nähden liiallinen pelon tai uhan tunne.
Ahdistuneisuushäiriöt jaetaan useampaan alaryhmään oireiston esiintymisen ja laajuuden mukaan:
Ahdistuneisuuteen liittyy myös usein fyysisiä oireita, hikoilua, sydämen tykytystä ja erilaisia kiputiloja. Tällöin puhutaan psykofyysisestä oireilusta: ahdistus ilmenee kehollisina tuntemuksina, jotka voivat aiheuttaa merkittävää huolta. Etenkin lapsilla psykofyysiset oireet ovat tavallisia, sillä lasten kyky tunnistaa ja sanoittaa tunteitaan on rajallinen.
Ahdistuneisuuden ja ahdistuneisuushäiriöiden diagnostiikassa keskeistä on lääkärin kliininen arvio kokonaistilanteesta ja muiden sairauksien kartoittaminen ja poissulkeminen. Somaattisen arvion tekeminen on tärkeää, sillä oireet muistuttavat läheisesti esimerkiksi sydänsairauksien tai neurologisten sairauksien oireita. Psykiatrisista tiloista ahdistuneisuutta esiintyy usein mm. masennuksessa, päihdehäiriöissä ja ADHD:ssa. Ahdistuneisuuteen on olemassa monia oirekuvaa kartoittavia kyselykaavakkeita. Diagnoosia ei kuitenkaan voi tehdä pelkästään oirekyselyihin perustuen.
Ahdistuksen hoito perustuu psykososiaalisiin hoitoihin, lääkehoitoon ja niiden yhdistelmiin. Liitännäissairauksien kuten masennuksen, unihäiriön tai päihdehäiriön samanaikainen hoito on keskeistä. Psykofyysinen fysioterapia auttaa hahmottamaan mielen ja kehon suhdetta sekä tunnistamaan ja hallitsemaan ahdistuneisuuteen liittyviä kehollisia oireita.
Ahdistuneisuuden hoito räätälöidään aina yksilöllisesti. Kliinistä oirekuvaa ja diagnoosin asettamista arvioi aina lääkäri. Lääkäri myös vastaa lääkehoidoista ja seuraa lääkitystä yhdessä sairaanhoitajan kanssa. Voitte tutustua psykiatriapalveluista täältä.
Terapeuttiset hoitomuodot ovat tutkitusti vaikuttavia ahdistuneisuuden hoidossa. Terapeuttinen hoito alkaa yleensä psykologin tai psykoterapeutin lyhytterapiajaksolla. Jakson pituus voi tilanteesta riippuen olla 5-20 kertaa. Voitte tutustua psykologipalveluihimme täältä.
Mikäli ahdistuneisuuteen liittyy runsaasti kehollisia tuntemuksia, voi psykofyysinen fysioterapia olla tehokas hoitomuoto. Psykofyysisen fysioterapeutin 5-20 jakso keskittyy eritoten kehollisten tuntemusten tunnistamiseen ja parempaan hallitsemiseen. Voitte tutustua psykofyysiseen fysioterapiaan täältä.
Joskus tarvitaan pidempikestoista terapiaa. Tällöin on mahdollista harkita esim. Kelan kuntoutuspsykoterapiaa. Kuntoutuspsykoterapia edellyttää vähintään 3kk seurantajaksoa ja psykiatrian erikoislääkärin lausuntoa. Sarasteen verkoston psykoterapeutit ottavat myös Kelan kuntoutuspsykoterapian asiakkaita. Voitte tutustua psykoterapiapalveluihin täältä.
Psykoedukaatio eli oirekuvan ja sen vaikutusten selittäminen ja läpikäynti ovat aina osa hoitoa kaikissa psykiatrisissa häiriöissä. Lisäksi on hyvä pohtia mahdollisia tukitoimia arkeen: koulun ja työpaikan tukitoimia sekä kotiin suuntautuvaa tukea.