Marjaana Haverinen
Saraste klinikan psykofyysinen fysioterapeutti ja neuropsykiatrinen valmentaja
Turvallisuuden tunne on yksi merkittävimpiä perustarpeitamme. Se kannattelee, kuljettaa ja ohjaa meitä arjessa. Mitä jos turvallisuuden tunne suhteessa omaan kehoon rakoilee? Miltä se voisi tuntua?
”Sydän hakkaa, lihaksista häviää voima ja olo on todella epätodellinen. Aistit ovat samaan aikaan täysillä ja poissa päältä. Silmissä sumenee, katsetta ei saa tarkennettua. Tuntuu kuin maa häviää jalkojen alta. En pysty käskyttämään lihaksiani”.
Kuinka moni meistä on aidosti pysähtynyt miettimään ja kuulostelemaan sitä, miltä omassa kehossa tuntuu? Lähtökohtaisesti taidamme olla tyytyväisiä siihen, jos kehomme ei juuri viestittele itsestään. Tyypillinen havahtuminen oman kehon viestien äärelle tulee usein siinä kohtaa, kun kohtaamme jonkin sairauden, vamman, oireen tai muun arjen toimintaa haittaavan tuntemuksen.
Sairaudet, kohtaukset, oireet ja tuntemukset. Ne voivat olla hyvin pelottavia. Yhtä lailla epätietoisuus siitä, mikä minua vaivaa on uhkaavaa. Oman kehon viestit voivat tuntua vaarallisilta. Mieleen voi nousta kysymys siitä, miksi minun kehoni tekee näin. Kun oma keho ei tottelekaan käskyä, hallinnan tunne voi hävitä.
"Ensimmäiset kohtaukset olivat pysäyttäviä. Pelkäsin ja lamaannuin täysin. Miksi ihmeessä kehoni tekee näin?”
Erilaiset oireet haittaavat arkea ja estävät toimimasta niin kuin toivoisi. Luonnollinen tarve on saada apua mahdollisimman nopeasti. Selitystä etsitään vimmalla. Jokin keino saattaa antaa tekohengitystä, jotta räpiköinti voi jatkua hetken. Auttaako se, jos yrittää vielä kovemmin ja enemmän? Moni on kertonut, että yrittäessään vielä hetken pinnistellä, menivät viimeisetkin voimat.
”Tajusin, että sätin itseäni, jos en jaksanutkaan tehdä jotain mitä olisin halunnut.”
Se hetki, kun havahtuu siihen, ettei oma keho toimikaan niin kuin haluaisi, voi myös olla hyvin pysäyttävä. Siihen saattaa liittyä monenkirjavaa tunnetilaa, joista vain esimerkkeinä syyllisyyden tuntoa, häpeää, pettymystä, vihaa ja surua. Kun ei enää kerta kaikkiaan voi jatkaa samalla tavalla, saattaa havaita tarvetta kohdata oman kehon viestejä. Mitä minä tunnen kehossani? Miten minut kehoni reagoi tietyissä tilanteissa? Miten minä reagoin tuntemuksiin? Onko minun turvallista olla omassa kehossani?
”Havahduin siihen, että kipu oli seurausta siitä, että olin pinnistellyt ja jännittänyt kehoni äärimmilleen”
Kehotietoisuus ei ole vain kehon tuntemuksien tunnistamista. Se on laaja ja moniulotteinen käsite. Se voidaan käsittää itsensä kokonaisvaltaisena tiedostamisena, jossa havaitsemme oman kehon toimintoja, kykyä tuottaa liikettä ja kehon asettumista suhteessa ympäristöön.
”Opin aluksi tunnistamaan, että migreenikohtaus oli minulle minulle muistutus levosta. Seuraavassa vaiheessa harjoittelin silloin lepäämään ja hidastamaan tahtia. Vasta kolmannessa vaiheessa opin jo himmaamaan ennen kuin migreeni ehti iskeä päälle.”
Kehotietoisuuden edistäminen voi olla mahdollisuus edistää omaa ymmärrystä suhteessa kehon tuntemuksiin, toiminta- ja reaktiomalleihin. Havainnoimaan asettuminen ja utelias suhtautuminen tuntemuksiin voi vähentää niiden uhkaavuutta. Se ei tarkoita, että ne sitten vain häviävät, mutta niiden haittaavuutta voi oppia säätelemään.
Asiakastyössä kohtaan paljon erilaisia sairauksia, kohtauksia ja oireita. Osalle löytyy keinoja lievittää omaa oloa ja vaikuttaa selvästi toimintakykyä edistävästi. Aina ei ole edes mahdollista kokonaan ennaltaehkäistä kohtauksia tai hoitaa kipua pois. Silti toimintakyky voi parantua ja suhde omaan kehoon muuttua. Merkittävää voi olla ymmärryksen lisääntyminen ja mahdollisuus hivuttautua samalle puolelle oman kehon kanssa.
Olla turvallisesti omassa kehossa.