"Mulla ei varmastikaan ole syömishäiriötä - enhän mä ole tarpeeksi laiha"

Mistä sitten tunnistaa, kenellä on syömishäiriö? Syömishäiriön oireiksi määritellään kaikki ne kehonkuvaan ja syömiseen liittyvät ajatukset ja käyttäytyminen, jotka vaikuttavat henkilön toimintakykyyn ja käyttäytymiseen. Tällaiseksi voi tunnistaa esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa ruokailemisen vaikeudet, ruokailujen salailun, ruokamäärän kontrolloimisen tai jo syödyn aterian kompensoimisen. Kontrollointikeinoina voi olla ateriakoon minimalisoiminen, aterioiden kokonaan väliin jättäminen tai tiettyjen ruoka-aineiden vältteleminen. Kompensoimisen keinoja voi olla liikunnalla syödyn aterian kuluttaminen, itsensä tyhjentäminen tai seuraavien ruokailujen sisällön karsiminen. Kaikissa edellä mainituissa tilanteissa on kyse syömishäiriöoireilusta. Syöminen voi ulospäin näyttää myös täysin normaalilta ja hallitulta, sen vuoksi oireilun kohtaamiseen tarvitaan alati enemmän ymmärrystä ja varhaisempaa puuttumista matalalla kynnyksellä. Syömiskäyttäytymistä ohjaa vääristynyt omaan kehoon ja ruokailuihin suhtautuminen.

Syömishäiriöt eivät katso sukupuolta, ikää, kokoa tai painoa. Oireet ovat pikkuhiljaa sairastuneelle turvalliseksi muodostuneita ahdistuksenhallintakeinoja, joiden avulla vaikeasti tunnistettavista tai sanoitettavista tunnetiloista pyritään hetkellisesti pääsemään eroon. Ateriarytmin epäsäännöllisyydestä johtuva energiavaje voimistuessaan lisää ahdistuneisuutta ja tätä kautta kontrolloinnin tarvetta, jonka ansiosta sairaus kiristää huomaamatta otettaan. Tyypillisesti tämä näyttäytyy arjessa niin, että sosiaalisista ruokailuhetkistä jättäydytään pois ennakoimattomien ruokailutilanteiden pelossa. Läheisten on tyypillisesti vaikea tunnistaa kiireisen arjen keskellä ateriarytmin muutoksia. Sairaudentunnottomuus ja sairaudelle tyypillinen salailu ja oireiden peitteleminen vaikeuttavat myös terveydenhuoltojärjestelmän tarpeeksi aikaista puuttumista.

Elimistössä energiavaje vaikuttaa lyhyt- ja pitkäaikaisesti aineenvaihdunnan lisäksi solutasolla. Epäsäännöllisen ravitsemuksen vaikutukset ilmenevät konkreettisimmin fysiologisina ruumiintuntemuksina; heikotuksena, pistely- ja puutumisoireina, sydäntuntemuksina ja paleluna. Energiavajeen alkaa huomata vaikutuksena mielialaan, ärtyneisyyteen, keskittymiseen ja muistiin. Sosiaaliset tilanteet ja ystävyyssuhteiden ylläpitäminen alkavat tuntua raskaammilta tai ylitsepääsemättömiltä. Ruokailutilanteista voi yhtäkkiä alkaa muodostua taistelutantereita, kun syömishäiriö kiristää otettaan ja ryhtyy määrittelemään arkea.

Syömishäiriöoireet kehittyvät tiedostamatta palvelemaan käsittelemättömiä tunnetiloja. Ammattilaisen ja läheisten tuella on tärkeää pyrkiä yhdessä tunnistamaan turvalliseksi muodostuneet, sairastuneelle itselleen haitalliset tunteensäätelykeinot, ja opettelemaan niiden tilalle uusia toimivampia, terveitä keinoja käsitellä haastavia tunnetiloja. Näitä tunnetiloja pyritään yhdessä kohtaamaan, sanoittamaan ja ennakoimaan, jotta vanhat turvalliset keinot käsitellä ahdistuksentunteita eivät ottaisi valtaa. Ammattilainen lisäksi tukee ja ohjaa ravitsemuskuntoutusta sekä seuraa elimistön toipumista oireilusta.  

‍