Syömishäiriöt

Syömishäiriössä merkittävä osa päivästä saattaa kulua ruokaan kohdistuvaan ajatteluun, joka on usein pakonomaista. Mukana on usein itsesyytöstä (”jos syön, olen huono”) ja omakuvan vääristymistä (”näytän todella lihavalta”).

Laihuushäiriö on yleisin syömishäiriön muoto. Laihuushäiriössä ihminen pyrkii rajoittamaan saadun energian määrää esimerkiksi annoskokoa pienentämällä tai ruokailukertoja vähentämällä. Mukana on usein myös ruokaan kohdistuvia laadullisia kriteereitä, esimerkiksi epäterveellisten ruokien välttämistä. Myös energian kulutusta pyritään tavallisesti lisäämään runsaalla liikkumisella.

Ahmimishäiriössä eli bulimiassa paino voi olla normaali, mutta syöminen on usein ahmimista ja päättyy oksentamiseen, joka on tapa kontrolloida painon nousua.

ARFID (Avoidant-Restrictive Food Intake Disorder) on syömishäiriö, jossa keskeistä on ruokaan liittyvä aistillinen tuntemus, esimerkiksi miltä ruoka tuntuu suussa. Syömiseen liittyvä välttämiskäyttäytyminen voi kapeuttaa syömistä tiettyihin ruoka-aineisiin ja johtaa heikkoon ravinnonsaantiin, mutta tavoitteena ei välttämättä ole painon lasku. Epäluulo tiettyjä ruoka-aineita kohtaan on osittain peritty ominaisuus.

Syömishäiriöiden hoidossa keskeistä on turvata riittävä ravitsemus. Hoidossa tarvitaan monialaista osaamista. Aterioiden suunnittelun ja varsinaisen syömisen tukemisen lisäksi psykoterapeuttisista hoitomuodoista on merkittävää hyötyä syömishäiriön juurisyiden selvittämisessä ja käsittelemisessä.

‍

Löydät lisätietoa aiheeseen liittyvistä palveluistamme:

- Sairaanhoitajan vastaanotoista täältä

- Psykofyysisestä fysioterapiasta täältä

- Psykologien Mielen terapiasta täältä

- Psykoterapiasta täältä

‍

Aiheeseen liittyvä blogi:

"Mulla ei varmastikaan ole syömishäiriötä - enhän mä ole tarpeeksi laiha" voi lukea täältä